Helsingin Liisankadulla on historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön, ahtaalle sisäpihalle rakennettu kaksi asuinkerrostaloa. Ne on sovitettu paikalleen tarkasti niin arkkitehtuuriltaan, materiaaleiltaan kuin logistiikaltaan. – Kuin kenkälusikalla, kuvaa pääsuunnittelija, arkkitehti Petri Saarelainen.
Helsingin kantakaupungin umpikortteleissa on sisäpihoja, joita kadulla kävelijä ei edes välttämättä huomaa. Yksi tällainen on Liisankatu 14 Kruununhaassa. Kadun varressa sijaitsee kuusikerroksinen arkkitehti Kaarlo Borgin 1920-luvun lopussa suunnittelema asuintalo, jonka kivijalassa on muutamia liiketiloja. Porttikongista on käynti sisäpihalle, jonka takakulmassa on toinen pieni asuinrakennus.
Pihan keskellä ovat olleet 1920-luvulla rakennetut liikuntahalli ja työpaja. Liikuntahallissa on aikoinaan toiminut Helsingin ensimmäinen keilahalli ja rakennusta on muutettu moneen kertaan. Siellä on muun muassa kuvattu Suomi-Filmin elokuvia ja pelattu lentopalloa – Mauno Koivisto yhtenä pelaajana. Koko kiinteistö oli nimittäin aikoinaan Suomen Pankin omistuksessa. Pankki myi kiinteistön asunto-osakkeet vuonna 2001 silloiselle Kuntien Eläkevakuutukselle, nykyiselle Kevalle.
Liikuntahallin ja työpajan jäätyä vähälle käytölle Suomen Pankki päätti luopua myös niistä. Keva sopi niiden ostamisesta ajatuksena hakea sisäpihalle asemakaavan muutos asuntojen rakentamiseksi. Keva otti yhteyttä Lahdelma & Mahlamäki arkkitehteihin. – Tavoitteena oli tutkia poikkeuksellisen sisäpihan käyttömahdollisuudet, Petri Saarelainen kertoo.
– Kohde oli rakennushistoriallisesti epäyhtenäinen. Liikuntahallin ja työpajan säilyttäminen oli taloudellisesti mahdotonta, sillä silloin lisärakentaminen olisi jäänyt vähäiseksi. Museovirasto edellytti vanhojen osien säilyttämistä ja sijaintinsa puolesta kulman asuinkerrostalo toimi tähän erittäin hyvin.
Petri Saarelaisen mukaan asemakaavan muutosta tutkittiin hyvässä yhteistyössä tilaajan eli Kevan sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ja Museoviraston kanssa.
– Lisärakennusoikeuden mitoituksessa otettiin hyvin tarkasti huomioon rakennushistoriallisesti erittäin arvokas ympäristö. Jo viitesuunnitelmassa määriteltiin rakennusten korot ja ääriviivat. Näin kaupunki halusi varmistaa rakentamisen laadun ja sen, että tuleva kaava vastaa niin rakennusteknisiin haasteisiin kuin tilaajan toiveisiin ja uudisrakentaminen toteutuu sovitusti, Saarelainen kertoo.
Asemakaavan muutos laitettiin vireille 2015 ja kaava vahvistui 2019, jonka jälkeen aloitettiin rakennuslupasuunnittelu.
Liisankatu 14 sijaitsee Helsingin tiukassa, perinteikkäässä kantakaupungissa. Täydennysrakentaminen oli mahdollista vain paikalla rakentaen.
Kivitalo kivitalojen keskelle
Asemakaavan muutos toi uutta asuntokerrosalaa noin 3 000 kerrosneliömetriä. Vanhojen
kortteleiden rakenne on sellainen, että kadun varressa olevat talot ovat korkeampia ja sisäpihalla matalampia. Tämän perinteen mukaan tehtiin myös nämä uudisrakennukset: toinen on 3,5 -kerroksinen ja toinen 4,5-kerroksinen.
– Tavoitteena oli muotoilla ja sijoittaa rakennukset niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa naapureille ja toisilleen, Saarelainen kertoo.
Tontilla oli jo maanalainen pysäköintihalli, jota laajennettiin koko pihan kattavan pihakannen kokoiseksi. Asuinrakennukset ovat pihakannen päällä sijoitettuna vanhojen rakennusten viereen siten, että rakennusten väliin jää mahdollisimman iso piha-alue.
– Kyllähän tuo rakennuspaikka vaati ehdottomasti kivitalon. Runkorakenteen valinta oli oleellinen kysymys. Ahdas sisäpiha oli logistisesti haastava varsinkin elementeille. Julkisivuun kaava edellytti tiiltä ja kolmikerrosrappausta, Saarelainen kertoo.
Neuvottelumenettelyllä kohteen projektinjohtourakoitsijaksi valittiin Rakennus Oy Antti
J. Ahola, erikoiskohteetkin hyvin hallitseva rakennusliike.
– Urakoitsija ehdotti, että tehtäisiin koko julkisivu harkoista. Näin saataisiin kerralla koko rakenne, jonka pinta toimisi suoraan rappausalustana, Saarelainen kertoo. Aholan vastaava työnjohtaja Kari Selin myöntää.
– Kyllä, me ehdotimme harkkorakennetta. Painavin perustelu oli logistiikka. Rakennustyömaalle oli kulku vain ahtaan porttikongin kautta. Harkot voitiin nostaa kadulta vanhan asuinrakennuksen yli tontille ja rakennustyömaalla tarvittaessa vaikka käsin siirrellä kerroksesta toiseen. – Logistiikkaan pitää aina suhtautua vakavasti ja suunnitella se huolella. Lammin harkkotoimitukset sujuivat aina aikataulussa ja suunnitelmien mukaan, Selin lisää.
Julkisivuissa on käytetty kahta erilaista rappaustyyliä, mikä lisää rakennusten ilmeikkyyttä.
Paras ratkaisu tälle tontille
Pihakannen rakentaminen aloitettiin tammikuussa 2021 ja se valmistui kesäkuussa, jonka
jälkeen aloitettiin talojen rakennus. Ne valmistuivat hieman vaiheittain kesä–heinäkuussa 2022. – Vuodessa nostettiin siis kahden rakennuksen rungot ja tehtiin talot muuttovalmiiksi, Kari Selin huomauttaa.
Runkorakenteessa käytettiin Lammin muottiharkkoja sekä Kuorikiveä. – Harkkorakenne oli varmasti paras ratkaisu tässä tapauksessa sekä logistisesti että kustannustehokkaasti, muurausurakasta vastanneen SR-Muurauksen toimitusjohtaja Anton Chved toteaa.
Selinin mukaan rakennustyö on sujunut normaalisti eli ”yhtään helppoa päivää ei ole ollut”, hän nauraa. – Paikallarakentaminen vaatii aina eri osapuolten töiden yhteensovittamista. Mennyt talvi oli myös hyvin runsasluminen. Runkorakentaminen talvella antaa aina lisähaasteita rakennustavasta riippumatta.
Rakennukset ovat myös hyvin ilmeikkäitä ja kattorakenteet monimuotoisia, mikä vaatii tekijöiltään ammattitaitoa. Vanhan perinteen mukaan talojen ensimmäisessä kerroksessa julkisivussa on puhtaaksi muurattu tiili.
– Tutkimme mahdollisuutta käyttää vanhojen rakennusten purkutiiliä, mutta niihin oli kerääntynyt liikaa haitta-aineita. Tähän hyvin sopiva, vanhan oloinen käsinlyöty tiili löytyi Wiernerbergerin valikoimista. Ensimmäinen kerros on erotettu ylemmistä pienellä lipalla, kuten aikoinaan on ollut tapana, Saarelainen kertoo.
– Uudet rakennukset kunnioittavat perinteisen sisäpihan robustia tunnelmaa, mutta moderneilla keinoilla.
Kevan tavoite: kestävät, viihtyisät ja arvonsa säilyttävät rakennukset
Kevan rakennuttajapäällikön Saku Pöntysen mukaan Keva pyrkii pitkäaikaisena
kiinteistön omistajana energiatehokkaisiin ja hyvin aikaa kestäviin ratkaisuihin.
– Esimerkiksi energiatehokkuuden osalta E-luvulle on asetettu rakentamismääräyksiä tiukempi tavoite, Pöntynen toteaa.
– Liisankadun projektissa tavoitteena oli myös korttelin sisällä löytää uudisrakentamiseen ratkaisu, joka sopeutuu korttelin sisäpihojen tilalliseen kokonaisuuteen ja mittakaavaan sekä huomioi ympäröivien asuinrakennusten valoisuuden ja näkymät. Aiemmin asfaltoitujen pihojen tilalle toteutettiin viihtyisä oleskelupiha asukkaille.
– Purkava täydennysrakentaminen keskusta-alueella korttelin sisäpihalle on kallista tehdäänpä se miten tahansa. Taloudellinen yhtälö on siten ollut haastava. Rakennukset sijaitsevat kuitenkin kantakaupungissa, joten kysyntää uusille vuokra-asunnoille uskotaan riittävän. Pelkän vuokrakassavirran lisäksi kiinteistösijoituksissa on otettava huomioon
myös mahdollinen arvonnousu eli jos kohde olisi myynnissä, niin sen arvo on korkeampi
kuin rakentamiskustannukset.
Pöntysen mukaan Liisankatu 14:n uudet rapatut rakennukset istuvat hyvin korttelin sisäpihan muihin vanhoihin kivirakennuksiin ja yhdessä uuden sisäpihan kanssa ne luovat viihtyisän ja vuokralaisia houkuttelevan ympäristön.
– Vuokralaiset eivät varmaankaan vuokrauspäätöstä tehdessään perusta valintapäätöstään kohteen runkoratkaisuun tai muihin rakenteellisiin ominaisuuksiin. Asumisen myötä he ehkä oppivat arvostamaan esimerkiksi kivirakenteiden hyvää ääneneristävyyttä ja siten viihtyvät vuokralaisina paremmin sekä pidempään.
Rakennusten materiaalit, värit ja muodot henkivät kestävää perinteistä kaupunkirakentamista modernilla tavalla.
Yllättäviä asuntoja
Kahdessa rakennuksessa on yhteensä 45 asuntoa yksiöistä kolmioihin.
– Vanhojen sisäpihojen luonteen mukaisesti sisäpihoilla ei yleensä ole
vapaasti seisovia rakennuksia. Niinpä nämäkin on tehty kiinni vanhojen rakennusten palomuureihin. Se rajoitti asuntosuunnittelua, koska rakennuksen yksi ulkoseinä on pimeä. Myös pysäköintikellari aiheutti rakenteellisia rajoitteita. Rakennusten massoja veisteltiin sijoittelun mukaan, arkkitehti SAFA Petri Saarelainen kertoo.
– Asuntosuunnittelun haasteet kääntyivätkin mahdollisuudeksi. Rakennuksissa on poikkeuksellisia ja monen tyyppisiä asuntoja, joiden pohjia ei voi monistaa. Ylimmissä kerroksissa on loft-tyyppisiä ullakkohuoneistoja ja kivoja parviratkaisuja. Esimerkiksi 30 neliön asuntoon tuo iso parvi lisää tilaa. Asunnoissa on kulmauksia ja tiloja, joita nykyrakentamisessa pyrittäisiin välttämään. Niihin voi sijoittaa vaikka
alkovin tai työpisteen.
Isot ikkunat ja ranskalaiset parvekkeet tuovat asuntoihin runsaasti valoa. Näkymät sisäpihalle ovat yllättävänkin avarat.
– Asunnot ovat todella yllätyksellisiä ja mielenkiintoisia, Saarelainen
luonnehtii.
Kiinteistö Oy Liisankatu 14, uudisrakennukset
- Tilaaja: Koy Helsingin Liisankatu 14 c/o Keva
- Arkkitehtisuunnittelu: Rainer Mahlamäki, Petri Saarelainen ja Johannes Koskela, Lahdelma & Malkamäki arkkitehdit
- Rakennesuunnittelu: A Insinöörit Suunnittelu Oy
- Projektinjohtourakka: Rakennus Oy Antti J. Ahola
- Muurausurakoitsija: SR-Muuraus Oy
- Rakennuttamispalvelut: Vahanen Rakennuttaminen Oy
- Runkorakenne: Lammin muottiharkot ja Kuorikivi-harkot
- Julkisivut: Alakerros Wienerbergerin Pastoraletiili, ylemmät kerrokset rappaus
- Kaksi rakennusta, noin 3 000 kem2, 3,5- ja 4,5-kerrosta, 45 asuntoa yksiöistä kolmioihin sekä parkkihalli
- Rakennusaika: 1/21–7/22, sitä ennen vanhojen rakennusten purku ja saastuneiden maamassojen poisto
ALKUPERÄISJULKAISU: KIVESTÄ MUURAAMALLA 2/2022
Lue koko lehti: KM_2_2022.pdf (kivitaloinfo.fi)
TEKSTI Leena-Kaisa Simola
KUVAT Niko Laurila Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit