Perustus voidaan rakentaa monella eri tavalla: matala-, syvä-, paalu- tai kellariperustuksena. Oikean perustustavan valinta, suunnittelu ja toteutus ovat kosteus- ja rakenneteknisen toimivuuden vuoksi rakennushankkeen kriittisimpiä vaiheita.
Perustussuunnitelman tekee yleensä rakennesuunnittelija. Perustusten työstöön liittyy monia työvaiheita, joiden tekemiseen tarvitaan ammattiosaajia. Vaivattominta on antaa koko perustusurakointi siihen erikoistuneelle urakoitsijalle.
Maaperätutkimus ratkaisee perustustyypin valinnan
Perustusrakentaminen on tehtävä huolella, sillä perustusten korjaaminen on yleensä erittäin vaikeaa, jos ei mahdotonta. Perustus määrittääkin yleensä rakennuksen maksimaalisen eliniän. Maaperän kantavuus ja routivuus vaikuttavat perustusvaihtoehtoihin. Kantavuus määrittää miten laajalle alueelle rakennuksen kuorma on perustusten avulla jaettava, routivuus puolestaan määrää routasuojauksen tason ja tarvittavan perustamissyvyyden.
Myös tontin korkeussuhteet, pohjaveden korkeus, rakennuksen muoto ja rakenteet voivat vaikuttaa perustamisvalintoihin. Jos rakennuspaikan korkeuserot ovat yli puoli metriä, usein kannattaa tehdä tuulettuva (ryömintätilainen) alapohja. Maanvarainen alapohja toimii, kun rakennuspaikan korkeuserot ovat pienet. Myös mahdolliset radonsuojaustarpeet on selvitettävä.
Maaperätutkimus kannattaa tehdä aikaisessa vaiheessa. Jos on syytä epäillä maaperän laatua, kannattaa maaperätutkimus tehdä jo ennen tontin ostamista todellisten perustuskustannusten selvittämiseksi. Tutkimuksen kustannus on pieni hinta isojen virhearvioiden välttämisestä.
Jos rakennuspaikan maaperästä vapautuu radonkaasua, on sen pääsy taloon estettävä. Yksinkertainen ja tehokas keino radonvaaraa vastaan on kantavan ja tuulettuvan alapohjan tekeminen. Lammi tarjoaa myös rakentamiseen innovatiivisen radonsuojan.
Perustusvaihtoehdot
Yleisin pientalon perustamistapa on matala perusmuuri. Sen osat ovat painoa maahan jakava antura ja sen päälle rakennettava sokkeli. Anturan voi toteuttaa nopeasti ja kustannustehokkaasti esimerkiksi Lammin Tassu-anturamuotin avulla. Sokkeli muurataan harkoista tai valetaan betonista anturan päälle.
Lue lisää anturaperustuksesta.
Pilarianturaperustus sopii esimerkiksi silloin, kun kantavat maakerrokset ovat anturaperustamissyvyyttä alempana. Teräsbetonipilareilla perustuksesta saadaan painumaton ja vahva. Teräsbetonipilareilla on suuri kantokyky ja kestävyys verrattuna esimerkiksi puupaalutukseen. Pilarianturaperustus on tehokkain tapa tuulettaa pois maaperästä tuleva kosteus ja radonkaasu – rakennus tulee sen päälle, irti maanpinnasta.
Lue lisää pilarianturaperustuksesta.
Kellariperustus on hyvä vaihtoehto esimerkiksi rinnetontilla tai kun talon alle halutaan lisätiloja.
Lue lisää kellariperustuksesta.
Perustukset heikosti kantavalla maaperällä
Painuvalla maaperällä voidaan perustukset joutua paaluttamaan. Tällöin maaperän kantavuutta vahvistetaan lyömällä paalut riittävän syvälle, mahdollisesti aina peruskallioon asti.
Vaihtoehtona paalutukselle on massanvaihto, jossa maata poistetaan talon alta yhtä paljon kuin tuleva rakennus ja täyteaine yhteensä painavat. Näin maaperään kohdistuva paino pysyy samana ja painumiselta vältytään. Täyteaineena käytetään useimmiten kevytsoraa, joka toimii samalla routaeristeenä. Massanvaihto on yleensä rakentamisen kokonaiskustannuksista vain noin 1-3%.
Toinen perustusratkaisu heikohkosti kantavalle maapohjalle on reunavahvistettu laatta, joka jakaa rakennuksen painon koko rakennuksen kattamalle alalle. Tällöin painuminen voidaan välttää. Reunavahvistettu laatta muotitetaan, raudoitetaan ja valetaan kerralla.